Se tuli sittenkin. Lumipyräkkä, joka yleensä pistää pääkaupunkiseudun liikenteen aivan sekaisin. Ja heti perään on luvassa plussaa eli loskaksi menee. Siinä on sielu ja kengät koetuksella..
Ohessa kuvia kunnon talvesta. Kun jäästä pystyi tekemään veistoksia ja kun Munkan ranta näytti näinkin hienolta aamulenkkeilijän silmin.
torstai 24. tammikuuta 2008
tiistai 22. tammikuuta 2008
Pariisi mennen tullen
Pariisi on kiva kaupunki, koska siellä on helppo liikkua ja jo pienelläkin ranskankielen sanavarastolla pärjää erinomaisesti. Lyhyeen viikonloppuvisiittiin voi varautua muutamalla ravintolalauseella ja kun muistaa käyttää seuraavia kohteliaisuuksia niin pärjää pitkälle: "bonjour", "au revoir", "bonne journee" ja "bon nuit".
Mutta englannillakin pärjää. Nykyään moni pariisilainen haluaa treenata kielitaitoaan ja usein huomaakin, että kaupan myyjä tai ravintolan tarjoilija haluaa väkisin vaihtaa englantiin. Mikä ettei!
Pikavisiitti kannattaa varata netin kautta. Itse olen varannut hotellihuoneen aina suoraan ko. hotellista. Sijainti ja hinta ratkaisevat valinnan, koska kaikilla ei ole varaa "Champsille".
Kuva: Avenue des Champs Élyséés ei esittelyjä kaipaa.
Hotel de L'Esperance, 15 rue Pascal sijaitsee Censier Bentonin metroaseman välittömässä läheisyydessä ja on kohtuuhintainen rauhallinen hotelli. Paikalle pääsee lentokentältä mukavasti RER-junalla, joka tulee suoraan Port Royalin asemalle, josta on noin 10 minuutin kävelymatka hotellille. Ja mikä parasta: matkan varrella on lukuisia kivoja brasserie-paikkoja kahvitteluun ja herkutteluun, ettei sitten heti hotellilla iske jättinälkä. Huone nro 68 on suosikkini, koska sinne paistaa aurinko aamulla kylpyhuoneeseen, voiko päivä Pariisissa alkaa mukavammin?
Toinen tiedustelun arvoinen hotelli on Hotel Louvre Saint Romain, joka on vain kivenheiton päässä Louvresta, pienellä sivukadulla. Off-season -hinnat ovat edulliset ja aina kannattaa tinkiä aamiainen mukaan huoneen hintaan. Sijainti on mitä parhain, suoraan upeiden merkkiliikekatujen takana.
Viikonlopun aikana ei kovin montaa paikkaa ehdi nähdä ja Pariisista kannattaakin nauttia vain tekemällä kuten pariisilaiset: istumalla katukahvilassa ja kävellen.
Printempsin tavaratalossa voi käydä ihailemassa näkymiä ylimmän kerroksen kahvilaterassilta. Champs Élysééllä taas katsomassa miten oikeasti pukeudutaan kahvilaan.
Kuva: Näkymä Printemps-tavaratalon terassikahvilasta, taustalla Montmartren kukkula.
Ja jos tuntuu, että aika ei riitä kahviloissa istuskeluun, niin aina voi ostaa patisseriesta sandwichin tai muun huikopalan mukaan. Leipomoita ja kahvilamyymälöitä on useita jo yhden korttelin alueella.
Kuva: Patisserie, nälkäisen paratiisi.
Bon voyage!
Mutta englannillakin pärjää. Nykyään moni pariisilainen haluaa treenata kielitaitoaan ja usein huomaakin, että kaupan myyjä tai ravintolan tarjoilija haluaa väkisin vaihtaa englantiin. Mikä ettei!
Pikavisiitti kannattaa varata netin kautta. Itse olen varannut hotellihuoneen aina suoraan ko. hotellista. Sijainti ja hinta ratkaisevat valinnan, koska kaikilla ei ole varaa "Champsille".Kuva: Avenue des Champs Élyséés ei esittelyjä kaipaa.
Hotel de L'Esperance, 15 rue Pascal sijaitsee Censier Bentonin metroaseman välittömässä läheisyydessä ja on kohtuuhintainen rauhallinen hotelli. Paikalle pääsee lentokentältä mukavasti RER-junalla, joka tulee suoraan Port Royalin asemalle, josta on noin 10 minuutin kävelymatka hotellille. Ja mikä parasta: matkan varrella on lukuisia kivoja brasserie-paikkoja kahvitteluun ja herkutteluun, ettei sitten heti hotellilla iske jättinälkä. Huone nro 68 on suosikkini, koska sinne paistaa aurinko aamulla kylpyhuoneeseen, voiko päivä Pariisissa alkaa mukavammin?
Toinen tiedustelun arvoinen hotelli on Hotel Louvre Saint Romain, joka on vain kivenheiton päässä Louvresta, pienellä sivukadulla. Off-season -hinnat ovat edulliset ja aina kannattaa tinkiä aamiainen mukaan huoneen hintaan. Sijainti on mitä parhain, suoraan upeiden merkkiliikekatujen takana.
Viikonlopun aikana ei kovin montaa paikkaa ehdi nähdä ja Pariisista kannattaakin nauttia vain tekemällä kuten pariisilaiset: istumalla katukahvilassa ja kävellen.
Printempsin tavaratalossa voi käydä ihailemassa näkymiä ylimmän kerroksen kahvilaterassilta. Champs Élysééllä taas katsomassa miten oikeasti pukeudutaan kahvilaan. Kuva: Näkymä Printemps-tavaratalon terassikahvilasta, taustalla Montmartren kukkula.
Ja jos tuntuu, että aika ei riitä kahviloissa istuskeluun, niin aina voi ostaa patisseriesta sandwichin tai muun huikopalan mukaan. Leipomoita ja kahvilamyymälöitä on useita jo yhden korttelin alueella.
Kuva: Patisserie, nälkäisen paratiisi.
Bon voyage!
Aurinkoa ilmassa
maanantai 21. tammikuuta 2008
Tee tilaa uudelle
Kun haluat muutoksia elämääsi, pieniä tai isoja, neuvoo Feng Shui ensin karsimaan pois vanhaa ja turhanpäiväistä. Pois voi heittää piintyneitä tapoja, kangistunutta ajatusmaailmaa tai muuten vain tyhjentää ja tuulettaa aivoja, jotta uusi mahtuu sisään.
Samalla tavalla voi päästää irti vanhoista tavaroista, vaatteista ym. Itämaisen viisauden mukaan uusi voi astua sisään vasta, kun vanha on viety pois. Jos siis haluat elämääsi vipinää ja vauhtia, niin vedä sälekaihtimet ylös ikkunassa, pidä ikkunat puhtaina ja huoneiden ovet auki, jotta uusi energia pääsee virtaamaan sisälle.
Vanhat perintöhuonekalut, vanhat käyttämättömät vaatteet ja muu ”pölyinen” menneisyys voi hidastaa energian pääsyä ja kiertämistä asunnossa ja elämässä. Yhtälailla likaiset astiat tiskipöydällä, ylikuormittunut pyykkikori tai sekasortoinen kirjahylly karkottavat uuden elämän. Säilytä vain olennainen, pidä tavarat järjestyksessä ja huomaa kuinka elämä alkaa muuttumaan…
Ota menestys avosylin vastaan.
Kuva: Kanji-symboli "Good fortune" tuo hyvää onnea, kun sen sijoittaa asunnon ulko-ovea vastapäätä.
Samalla tavalla voi päästää irti vanhoista tavaroista, vaatteista ym. Itämaisen viisauden mukaan uusi voi astua sisään vasta, kun vanha on viety pois. Jos siis haluat elämääsi vipinää ja vauhtia, niin vedä sälekaihtimet ylös ikkunassa, pidä ikkunat puhtaina ja huoneiden ovet auki, jotta uusi energia pääsee virtaamaan sisälle.
Vanhat perintöhuonekalut, vanhat käyttämättömät vaatteet ja muu ”pölyinen” menneisyys voi hidastaa energian pääsyä ja kiertämistä asunnossa ja elämässä. Yhtälailla likaiset astiat tiskipöydällä, ylikuormittunut pyykkikori tai sekasortoinen kirjahylly karkottavat uuden elämän. Säilytä vain olennainen, pidä tavarat järjestyksessä ja huomaa kuinka elämä alkaa muuttumaan…
Ota menestys avosylin vastaan.
Kuva: Kanji-symboli "Good fortune" tuo hyvää onnea, kun sen sijoittaa asunnon ulko-ovea vastapäätä.
Ihastuin Ischiaan
Kylpyläsaari yllätti persoonallisella ystävällisyydellään
Lähdin Ischian saarelle hiukan epäluuloisena. Mielessäni näkyi kymppivolyymilla kailottavat saksalaisturistit, jotka olivat tulleet hoitamaan selluliittiaan mineraalivesialtaisiin tangat päällään. Mutta totuus olikin toisenlainen. Ischian saaren Ischia Porton kaupunki esittäytyi ensikertalaiselle hurmaavana, aitona italialaiskaupunkina. Koska olimme liikkeellä off-season -ajankohtana, saimme nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta aidosti italialaisittain.
Laskeuduttuamme Napolin kentälle jatkoimme matkaa busseilla läpi Sophia Lorenin kotikaupungin, Pozzuolin, jonka satamasta lähti lautta Ischian saarelle. Tunnin lauttamatka irrottaa viimeistään ajatukset arjesta, jollei se onnistunut jo lentomatkan aikana.. (kun istuu ahtaasti muiden suomalaisten kanssa koneessa, ei aina tule mieleen, että jippii, loma alkaa…). Maisemat olivat upeat ja ohi lipuvan pikkusaaren kallion laella seisova talo houkutteli – voisiko sellaisen joskus vuokrata koko lomaksi ja olla todellakin irti kaikesta, omalla kalliollaan, omalla rannallaan, Italiassa...
Lautan saavuttua Ischian rannalle ei kestänyt kuin 15 minuuttia ja olimme hotellimme Villa Cecilian edessä. Hymyilevä hotellin isäntä otti meidät vastaan pikavauhtia ja jo parissa minuutissa koko ryhmä oli saanut avaimensa ja huoneensa. Koska matka oli halvin mahdollinen, saimme huoneen kellarikerroksen kellarikerroksesta eli aivan maan tasalta. Onneksi ikkuna oli samalla ranskalainen parveke, joten ilmaa tuli sisään. Kylpyhuone, joka oli muuten hintaan nähden aivan liian hieno ja suuri, sisälsi ikkunan. Huone oli tilavahko ja ilmava, mutta pimeä. Mutta hei, siellähän oli tarkoitus vain nukkua. Vaatteiden vaihto ja mars rannalle! Jonne muuten oli vain kymmenisen metriä hotellista.
Kuva: Lähin uimaranta oli vain parin minuutin päässä.
Varpaat hiekassa
Merivesi. Miten voisi sanoin kuvata sitä tunnetta kun muutaman tunnin matkan jälkeen olet kirkkaassa mutta kuitenkin syksyisen lempeässä auringonvalossa uikkarit päällä ja varpaat hiekassa….Ja kun rantatuolien virkaatekevä vuokrakreivi oli saanut tuoleista vastineensa, eli 8 euroa yhteensä, oli aika siirtyä aaltoihin testaamaan kumpi on parempi vaihtoehto: uida meressä syyskuun lopulla vai istua sateessa kotona. Enpä voi sanoa, että valinta oli vaikea. Syksyn aurinko on siitä mukava, että rannalla voi viipyä pidempään eikä nahka pala niin helposti kuin kesällä. Mutta kyllä nahkakerrointakin pitää käyttää.
Kuva: Aurinko, merenranta ja hmmm, eipä sinä juuri muuta kaipaa.
Matkan ensimmäinen italialainen lounas syötiin oman rannan rantakuppilassa, joka oli myös paikallisten suosima. Siksi sen valitsimmekin. Turistimenut kun tuppaavat olemaan aivan ala-arvoisia ja jos paikalliset innostuvat ruoasta niin sen täytyy olla maukasta. Tilasin bruschettaa, proschiutto-omeletin ja yksinkertaisen vihreän salaatin. Loman ruokajuomana maistui paikallinen olut, joka oli yllättävän kevyt maultaan. Bruschetta oli kauttaaltaan verhottu pieniin, pehmeisiin kypsiin tomaatteihin, joiden alta löytyi oliiviöljyn ja tuoreen valkosipulin liitto. Omeletti..hmm..ranskalaiset..nille en välttämättä antaisi täysiä pisteitä, mutta nälkäiselle matkaajalle se oli makunautinto. Päivän kääntyessä iltaan oli aika käydä vaatteiden vaihdossa ja suunnata kohti Ischia Porton kaupunkia. Vaikka olimme jo siinä kaupungissa niin itse hotelli sijaitsi Ponten rannalla, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä ”pääkaduista”.
Kuin silkkikylpy
Mutta ennen sitä oli aika kokeilla hotellin mineraalivesiallasta. Joissa muuten ei uida vaan vietetään aikaa 5-20 minuuttiin veden lämpötilan perusteella. Mitä kuumempi vesi, sitä lyhyempi aika. Vesi on tuliperäisen saaren lähteiden rikkipitoista vettä, jolla on suotuisa vaikutus mm. ihottumiin, erilaisiin tulehduksiin, aineenvaihduntaan ja selluliittiin. Se myös rentouttaa lihaksia. Vesi tuntui silkkiseltä ihon pinnalla ja vaikka koko viikon oleilimme rannalla ja auringossa, iho ei kuivunut. Kävimmekin mineraalivesialtaassa joka päivä ”rantatyöpäivän” jälkeen.
Lomallemme osui vain yksi sadepäivä, mutta se oli sitäkin mukavampi päivä. Kävin nimittäin jalkahieronnassa ja Massaggio di Terapeuticossa. Ei muuten ole koskaan ollut niin hyvä olo hieronnan jälkeen. Jalkahieronta antoi kivasti kyytiä nilkkojen jäykkyydelle, kävelimme kuitenkin päivittäin melko lailla rantaoleilun vastapainoksi. Kokovartalohieronta mineeralipitoisilla öljyillä..mitä voin sanoa..koskaan ei ole kroppa ollut niin terveen tuntuinen. Muutenkin saarella on lukuisia kylpylöitä ja hoitoloita, joissa tarjotaan mitä ihanimpia hoitoja. Vai miltä kuulostaa suklaahieronta tai detox mineraalituotteilla (poistaa kuulemma kaikki kuona-aineet 4 kerran kuurina). Sadepäivän päätteeksi oli kiva istua lasillisella viiniä ja nauttia illallista hyvässä seurassa ulkoterassilla, taas siellä missä meitä käteltiin, tietenkin, koska ruoka oli niin hyvää.
Persoonalliset paikalliset
Eräänä aamuna olin ottamassa kuvia rannalla, kun italialainen mies kyseli minulta kovasti jotakin omalla äidinkielellään. Kun kerroin etten puhu italiaa, hän vaihtoi englantiin: have you seen a little black dog? Koira oli ollut kadoksissa jo pari tuntia ja isäntä oli huolissaan. Hän jatkoi etsimistä, mikä onnistuikin, koska pari päivää myöhemmin näin miehen koiransa kanssa lenkillä.
Yhtenä iltana illastimme rantaravintolassa aivan hotellin lähellä. Ilta oli ruokia myöten todella onnistunut ja lisää hauskuutta iltaan toi pieni poika, joka villevallattomasti päätti puhaltaa kaikkien pöytäkynttilät sammuksiin terassilla. Pöydässä olijat vain nauroivat, mutta pojan isä ei pitänyt vallattomasta ajatuksesta ja piti pitkän läksytyksen pojalleen, joka sen jälkeen tuli vakavalla naamalla pyytämään kaikilta anteeksi, ”scusi”. Hienoa italialaista perhekasvatusta, koska sen jälkeen isä otti poikansa karhumaiseen syliinsä ja halasi tätä hymyillen sanoen ”tutti bene”.
Kuinka moni muuten tietää, että oikeaoppisesti pizza valmistetaan ilman juustoa? Näin ainakin pizza napolilaisittain. Maku syntyy tomaattikastikkeesta ja päälle ei välttämättä laiteta mitään sen kummempaa.
Niin Italiassakin kuin muissakin välimeren maissa kättelee ravintolan omistaja sinua jos käyt useamman kerran samassa paikassa. Näin kävi meillekin. Se antaa persoonallisen lisäyksen lomaruokailuun vaikka onkin vain markkinointia. Kuka on maistanut suolapedissä haudutettua kalaa, Pezzolia con salea? Suosittelen, vaikka tuore kala on Ischialla todella kallista, on se sen arvoista. Tuore kala näytetään asiakkaalle, jonka jälkeen se peitellään merisuolaan ja laitetaan kiviuuniin hautuumaan. Kun kala on valmis, nautitaan se lisukkeiden kanssa kruunaamalla pinta tipalla oliiviöljyä. Molto bene!
Kuva: Ristorante Da Ciccio
Näköalaterapiaa
Kun meni aamulla rantaan aamiaisen jälkeen, joskus klo 9.00 maissa, oli tunnelma siellä aivan toisenlainen kuin keskipäivällä. Rantatuolien kreivi oli vasta saapunut availemaan lukkoja kioskin wc:n ovista ja rannalla liikkui vain muutama juoksija tai kuten minäkin, turisti kameran varressa. Hiljaisuus, auringon aamupehmeys ja ilman kirpeys olivat mannaa sielulle, joka tiesi palaavansa ennen pitkää kylmään ja pimeään Suomeen.
Näköalaamme rannalla kuului myös vanha linnoitus, Castello Aragonese, jonka vanhimmat osat oli rakennettu jo 500-luvulla eKr. Linnoitus on korkean vuoren laella ja auringon liikkuessa siitä tuli esille erilaisia näkymiä valon ja varjon leikkiessä muinaisilla kivirakenteilla. Valitsimme viikon ainoan (onneksi) sadepäivän tutustuaksemme linnoitukseen. Vanhaa rakennusta on upeasti restauroitu vuosien varrella, modernia aikakautta edusti ainoastaan hissi, joka vei kävijät ylös. Näköalat alaspäin olivat pittoreskit ja ylhäältä näki oivallisesti koko ranta- ja hotellialueen, jossa olimme aikaa viettäneet.
Kuva: Näkymä Castello Aragonesesta "omalle" rannallemme.
Rannan tuntumaan oli useana päivänä ankkuroinut huvivene.
Mielikuvitus laukkasi villinä, kun mietimme, keitä siellä asuu ja miksi.
Vuoroin mielessä liikkui Beckhamit hermolomalla tai joku rock-kuuluisuus ottamassa aurinkoa ilkosillaan veneen kannella – poissa paparazzien ristitulesta. Mutta vene tai siis pikemminkin jahti oli upea. Kuten myös muut huvipurret ja risteilijät, joita näimme Ischia Porton satamassa. Miltä muuten kuulostaa 80 000 euron vuorokausivuokra veneestä? Veneeseen tosin mahtui 10 henkeä + miehistö, mutta kuitenkin....
Kuva: Upeita veneitä rantaviiva täynnä
Darling sairalassa
Hyttysmagneettina vedin puoleeni nytkin pakallisia verenimijöitä. Sen seurauksena yhtenä aamuna toinen silmäni oli muurautunut umpeen. Hotellin väki kehotti minua menemään kulman takana olevaan pieneen sairaalaan.
Koko visiitti kesti tasan 10 minuuttia ja kulki seuraavasti: miespuolinen hoitaja kävelee vastaan ja kysyn: Do you speak English, I have a little problem with my eye - Mamma mia! Come here daarling and wait uno minuto. Lääkäri saapuu paikalle ja tarkistaa kaksi asiaa: milloin kaikki alkoi ja suostunko ottamaan vastaan antiallergiapiikin. Mieshoitaja antaa piikin, takapuoleen ja toteaa lopuksi: Now fine daarling. Saan vielä voidetta silmäkulmaan ja hyttysten puremiin jaloissa, jotka muuten aiheuttivat toisen Mamma Mia! -huudahduksen. Tämän jälkeen mieshoitaja hipaisee poskeani ja sanoo: We are ready daarling, bongiorno enjoy the holiday! Olin jo puoliksi parantunut tuosta tehokkaasta toiminnasta ja huumorista.
Paluu arkeen auringonnousun kanssa
Paluupäivänä oli aikainen herätys, lautta lähti saarelta kohti Napolia jo 6.40. Mutta niitä maisemia en vaihtaisi edes siihen yöuneen. Sielua hiveli auringonnousun kauneus ja lempeä valo, joka lisääntyi hetki hetkeltä. Sanotaan, että auringonnousun aikaan ovat kaikki edesmenneet sielut liikkeellä. Minä ainakin koin muutaman läheisen sielun läsnäolon..vai oliko se vain tyytyväisyyttä onnistuneeseen lomaan?
Kuva: Upea aurinnousu Napolinlahdella, aamulla klo 6.00.
Jätin parhaimmat asiat viimeiseksi, nimittäin jälkiruoat. Kun on jälleen kerran saanut maistaa aitoa Gelato Pistachiota, oikeita samppanjakorkkeja tai muita italialaisia herkkuja, tulee mieleen, miksi sitä oikeastaan asuukaan Suomessa? Sillä onhan makea elämä osa hyvinvointiamme…Ciao!
Lähdin Ischian saarelle hiukan epäluuloisena. Mielessäni näkyi kymppivolyymilla kailottavat saksalaisturistit, jotka olivat tulleet hoitamaan selluliittiaan mineraalivesialtaisiin tangat päällään. Mutta totuus olikin toisenlainen. Ischian saaren Ischia Porton kaupunki esittäytyi ensikertalaiselle hurmaavana, aitona italialaiskaupunkina. Koska olimme liikkeellä off-season -ajankohtana, saimme nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta aidosti italialaisittain.
Laskeuduttuamme Napolin kentälle jatkoimme matkaa busseilla läpi Sophia Lorenin kotikaupungin, Pozzuolin, jonka satamasta lähti lautta Ischian saarelle. Tunnin lauttamatka irrottaa viimeistään ajatukset arjesta, jollei se onnistunut jo lentomatkan aikana.. (kun istuu ahtaasti muiden suomalaisten kanssa koneessa, ei aina tule mieleen, että jippii, loma alkaa…). Maisemat olivat upeat ja ohi lipuvan pikkusaaren kallion laella seisova talo houkutteli – voisiko sellaisen joskus vuokrata koko lomaksi ja olla todellakin irti kaikesta, omalla kalliollaan, omalla rannallaan, Italiassa...
Lautan saavuttua Ischian rannalle ei kestänyt kuin 15 minuuttia ja olimme hotellimme Villa Cecilian edessä. Hymyilevä hotellin isäntä otti meidät vastaan pikavauhtia ja jo parissa minuutissa koko ryhmä oli saanut avaimensa ja huoneensa. Koska matka oli halvin mahdollinen, saimme huoneen kellarikerroksen kellarikerroksesta eli aivan maan tasalta. Onneksi ikkuna oli samalla ranskalainen parveke, joten ilmaa tuli sisään. Kylpyhuone, joka oli muuten hintaan nähden aivan liian hieno ja suuri, sisälsi ikkunan. Huone oli tilavahko ja ilmava, mutta pimeä. Mutta hei, siellähän oli tarkoitus vain nukkua. Vaatteiden vaihto ja mars rannalle! Jonne muuten oli vain kymmenisen metriä hotellista. Kuva: Lähin uimaranta oli vain parin minuutin päässä.
Varpaat hiekassa
Merivesi. Miten voisi sanoin kuvata sitä tunnetta kun muutaman tunnin matkan jälkeen olet kirkkaassa mutta kuitenkin syksyisen lempeässä auringonvalossa uikkarit päällä ja varpaat hiekassa….Ja kun rantatuolien virkaatekevä vuokrakreivi oli saanut tuoleista vastineensa, eli 8 euroa yhteensä, oli aika siirtyä aaltoihin testaamaan kumpi on parempi vaihtoehto: uida meressä syyskuun lopulla vai istua sateessa kotona. Enpä voi sanoa, että valinta oli vaikea. Syksyn aurinko on siitä mukava, että rannalla voi viipyä pidempään eikä nahka pala niin helposti kuin kesällä. Mutta kyllä nahkakerrointakin pitää käyttää.
Kuva: Aurinko, merenranta ja hmmm, eipä sinä juuri muuta kaipaa.
Matkan ensimmäinen italialainen lounas syötiin oman rannan rantakuppilassa, joka oli myös paikallisten suosima. Siksi sen valitsimmekin. Turistimenut kun tuppaavat olemaan aivan ala-arvoisia ja jos paikalliset innostuvat ruoasta niin sen täytyy olla maukasta. Tilasin bruschettaa, proschiutto-omeletin ja yksinkertaisen vihreän salaatin. Loman ruokajuomana maistui paikallinen olut, joka oli yllättävän kevyt maultaan. Bruschetta oli kauttaaltaan verhottu pieniin, pehmeisiin kypsiin tomaatteihin, joiden alta löytyi oliiviöljyn ja tuoreen valkosipulin liitto. Omeletti..hmm..ranskalaiset..nille en välttämättä antaisi täysiä pisteitä, mutta nälkäiselle matkaajalle se oli makunautinto. Päivän kääntyessä iltaan oli aika käydä vaatteiden vaihdossa ja suunnata kohti Ischia Porton kaupunkia. Vaikka olimme jo siinä kaupungissa niin itse hotelli sijaitsi Ponten rannalla, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä ”pääkaduista”.
Kuin silkkikylpy
Mutta ennen sitä oli aika kokeilla hotellin mineraalivesiallasta. Joissa muuten ei uida vaan vietetään aikaa 5-20 minuuttiin veden lämpötilan perusteella. Mitä kuumempi vesi, sitä lyhyempi aika. Vesi on tuliperäisen saaren lähteiden rikkipitoista vettä, jolla on suotuisa vaikutus mm. ihottumiin, erilaisiin tulehduksiin, aineenvaihduntaan ja selluliittiin. Se myös rentouttaa lihaksia. Vesi tuntui silkkiseltä ihon pinnalla ja vaikka koko viikon oleilimme rannalla ja auringossa, iho ei kuivunut. Kävimmekin mineraalivesialtaassa joka päivä ”rantatyöpäivän” jälkeen.
Lomallemme osui vain yksi sadepäivä, mutta se oli sitäkin mukavampi päivä. Kävin nimittäin jalkahieronnassa ja Massaggio di Terapeuticossa. Ei muuten ole koskaan ollut niin hyvä olo hieronnan jälkeen. Jalkahieronta antoi kivasti kyytiä nilkkojen jäykkyydelle, kävelimme kuitenkin päivittäin melko lailla rantaoleilun vastapainoksi. Kokovartalohieronta mineeralipitoisilla öljyillä..mitä voin sanoa..koskaan ei ole kroppa ollut niin terveen tuntuinen. Muutenkin saarella on lukuisia kylpylöitä ja hoitoloita, joissa tarjotaan mitä ihanimpia hoitoja. Vai miltä kuulostaa suklaahieronta tai detox mineraalituotteilla (poistaa kuulemma kaikki kuona-aineet 4 kerran kuurina). Sadepäivän päätteeksi oli kiva istua lasillisella viiniä ja nauttia illallista hyvässä seurassa ulkoterassilla, taas siellä missä meitä käteltiin, tietenkin, koska ruoka oli niin hyvää.
Persoonalliset paikalliset
Eräänä aamuna olin ottamassa kuvia rannalla, kun italialainen mies kyseli minulta kovasti jotakin omalla äidinkielellään. Kun kerroin etten puhu italiaa, hän vaihtoi englantiin: have you seen a little black dog? Koira oli ollut kadoksissa jo pari tuntia ja isäntä oli huolissaan. Hän jatkoi etsimistä, mikä onnistuikin, koska pari päivää myöhemmin näin miehen koiransa kanssa lenkillä.
Yhtenä iltana illastimme rantaravintolassa aivan hotellin lähellä. Ilta oli ruokia myöten todella onnistunut ja lisää hauskuutta iltaan toi pieni poika, joka villevallattomasti päätti puhaltaa kaikkien pöytäkynttilät sammuksiin terassilla. Pöydässä olijat vain nauroivat, mutta pojan isä ei pitänyt vallattomasta ajatuksesta ja piti pitkän läksytyksen pojalleen, joka sen jälkeen tuli vakavalla naamalla pyytämään kaikilta anteeksi, ”scusi”. Hienoa italialaista perhekasvatusta, koska sen jälkeen isä otti poikansa karhumaiseen syliinsä ja halasi tätä hymyillen sanoen ”tutti bene”.
Kuinka moni muuten tietää, että oikeaoppisesti pizza valmistetaan ilman juustoa? Näin ainakin pizza napolilaisittain. Maku syntyy tomaattikastikkeesta ja päälle ei välttämättä laiteta mitään sen kummempaa.
Niin Italiassakin kuin muissakin välimeren maissa kättelee ravintolan omistaja sinua jos käyt useamman kerran samassa paikassa. Näin kävi meillekin. Se antaa persoonallisen lisäyksen lomaruokailuun vaikka onkin vain markkinointia. Kuka on maistanut suolapedissä haudutettua kalaa, Pezzolia con salea? Suosittelen, vaikka tuore kala on Ischialla todella kallista, on se sen arvoista. Tuore kala näytetään asiakkaalle, jonka jälkeen se peitellään merisuolaan ja laitetaan kiviuuniin hautuumaan. Kun kala on valmis, nautitaan se lisukkeiden kanssa kruunaamalla pinta tipalla oliiviöljyä. Molto bene!Kuva: Ristorante Da Ciccio
Näköalaterapiaa
Kun meni aamulla rantaan aamiaisen jälkeen, joskus klo 9.00 maissa, oli tunnelma siellä aivan toisenlainen kuin keskipäivällä. Rantatuolien kreivi oli vasta saapunut availemaan lukkoja kioskin wc:n ovista ja rannalla liikkui vain muutama juoksija tai kuten minäkin, turisti kameran varressa. Hiljaisuus, auringon aamupehmeys ja ilman kirpeys olivat mannaa sielulle, joka tiesi palaavansa ennen pitkää kylmään ja pimeään Suomeen.
Näköalaamme rannalla kuului myös vanha linnoitus, Castello Aragonese, jonka vanhimmat osat oli rakennettu jo 500-luvulla eKr. Linnoitus on korkean vuoren laella ja auringon liikkuessa siitä tuli esille erilaisia näkymiä valon ja varjon leikkiessä muinaisilla kivirakenteilla. Valitsimme viikon ainoan (onneksi) sadepäivän tutustuaksemme linnoitukseen. Vanhaa rakennusta on upeasti restauroitu vuosien varrella, modernia aikakautta edusti ainoastaan hissi, joka vei kävijät ylös. Näköalat alaspäin olivat pittoreskit ja ylhäältä näki oivallisesti koko ranta- ja hotellialueen, jossa olimme aikaa viettäneet.Kuva: Näkymä Castello Aragonesesta "omalle" rannallemme.
Rannan tuntumaan oli useana päivänä ankkuroinut huvivene.
Mielikuvitus laukkasi villinä, kun mietimme, keitä siellä asuu ja miksi.Vuoroin mielessä liikkui Beckhamit hermolomalla tai joku rock-kuuluisuus ottamassa aurinkoa ilkosillaan veneen kannella – poissa paparazzien ristitulesta. Mutta vene tai siis pikemminkin jahti oli upea. Kuten myös muut huvipurret ja risteilijät, joita näimme Ischia Porton satamassa. Miltä muuten kuulostaa 80 000 euron vuorokausivuokra veneestä? Veneeseen tosin mahtui 10 henkeä + miehistö, mutta kuitenkin....
Kuva: Upeita veneitä rantaviiva täynnä
Darling sairalassa
Hyttysmagneettina vedin puoleeni nytkin pakallisia verenimijöitä. Sen seurauksena yhtenä aamuna toinen silmäni oli muurautunut umpeen. Hotellin väki kehotti minua menemään kulman takana olevaan pieneen sairaalaan.
Koko visiitti kesti tasan 10 minuuttia ja kulki seuraavasti: miespuolinen hoitaja kävelee vastaan ja kysyn: Do you speak English, I have a little problem with my eye - Mamma mia! Come here daarling and wait uno minuto. Lääkäri saapuu paikalle ja tarkistaa kaksi asiaa: milloin kaikki alkoi ja suostunko ottamaan vastaan antiallergiapiikin. Mieshoitaja antaa piikin, takapuoleen ja toteaa lopuksi: Now fine daarling. Saan vielä voidetta silmäkulmaan ja hyttysten puremiin jaloissa, jotka muuten aiheuttivat toisen Mamma Mia! -huudahduksen. Tämän jälkeen mieshoitaja hipaisee poskeani ja sanoo: We are ready daarling, bongiorno enjoy the holiday! Olin jo puoliksi parantunut tuosta tehokkaasta toiminnasta ja huumorista.
Paluu arkeen auringonnousun kanssa
Paluupäivänä oli aikainen herätys, lautta lähti saarelta kohti Napolia jo 6.40. Mutta niitä maisemia en vaihtaisi edes siihen yöuneen. Sielua hiveli auringonnousun kauneus ja lempeä valo, joka lisääntyi hetki hetkeltä. Sanotaan, että auringonnousun aikaan ovat kaikki edesmenneet sielut liikkeellä. Minä ainakin koin muutaman läheisen sielun läsnäolon..vai oliko se vain tyytyväisyyttä onnistuneeseen lomaan?Kuva: Upea aurinnousu Napolinlahdella, aamulla klo 6.00.
Jätin parhaimmat asiat viimeiseksi, nimittäin jälkiruoat. Kun on jälleen kerran saanut maistaa aitoa Gelato Pistachiota, oikeita samppanjakorkkeja tai muita italialaisia herkkuja, tulee mieleen, miksi sitä oikeastaan asuukaan Suomessa? Sillä onhan makea elämä osa hyvinvointiamme…Ciao!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)