Katse vuoteen 2009

Oletko Kauris horoskoopissa? 

Varaudu vuonna 2009 alkavaan elämän muutosten sumaan, joka jatkuu...seuraavat 12 vuotta. Ensin sinulle esitellään erilaisia vaihtoehtoja niistä elämän osa-alueista, jotka ovat tärkeimpiä. 

Jos et älyä tehdä muutosta oma-aloitteisesti, ensiesittelystä jonkin ajan kuluttua sinua tuupataan kevyesti oikeaan suuntaan. 

Jos vieläkin pistät hanttiin, saat kovakouraista kohtelua ja sinut tiputetaan muutosten mustaan aukkoon. Mutta, loppu hyvin kaikki hyvin eli tuloksena on sinulle parhaiten sopiva ratkaisu. 

Jaa, että mitä oikein sitten tapahtuu...No, kysy joltain jousimieheltä. Heidän 12 vuoden muutosaikansa on juuri päättynyt ja loppuhuipentuma meneillään. 

Työsuhdeveneilyä

Tänä talvena on työsuhdevene kasvattanut suosiotaan ja noussut työsuhdepyörän vertaiseksi kulkuvälineeksi. Viime vuosien työsuhdejäänaskalit ja -lumikengät ovat vastaavasti menettäneet suosiotaan.

Kivihulluus

Kivihulluutta on monenlaista. Aina mahtuu yksi kivikuva kamerakierroksella mukaan. 

Ohessa muutamia...kiviä, meiltä ja muualta.

Miten onni potkaisee vuonna 2009?

Vuosi 2008 on kohta pulkassa. Millainen on vuositilinpäätös, miten meni? Jäikö monta päätöstä tekemättä ja asiaa hoitamatta? Vai odotatko yhä sitä onnenpotkua, joka tönäisee oikealle reitille?

Ota apuun Feng shui.

Sijoita rahapuu asunnon kaakkoissuuntaan ja vesielementti (kuva virtaavasta vedestä tai oikea vesielementti) pohjoisen kohdalle. Lisää pohjoiseen lisäksi punaista väriä vauhdittamaan menestyksen saapumista.

Muista pitää ikkunat ja peilit puhtaina, valot ehjinä ja asunto putsis kliin, jotta chi pääsee virtaamaan ja välittämään menestyksen energiaa. 

Ikuinen nuoruus

Tapasin jouluaattona naisen, joka oli vajaa 70-vuotias ja näytti noin 55-vuotiaalta. Ei juurikaan ryppyjä, iho oli heleä ja kirkas, hiukset tuuheat ja runsaat ja koko olemus oli hyvinvoivan ihmisen ilmentymä. 

Keski-ikäinen kehäraakki halusi heti tietää mistä saa apua ja mitä pitää tehdä, jotta säilyisi edes jonkin aikaa se illuusio, ettei vanhene...Vastaus on tuorepuuro. Kuulostaa oudolta mutta toimii todistettavasti. Ohessa ohje:

Liota 1/4 dl pellavasiemenrouhetta erikseen sekä 1 dl kuorittuja auringokukansiemeniä ja 1 dl kuorimattomia seesaminsiemeniä yhdessä runsaassa vedessä noin kuusi tuntia. Siivilöi vesi pois ja sekoita tehosekoittimessa. Nauti esim. jogustin tai marjojen kanssa. Säilyy jääkaapissa noin neljä päivää.

Herkuttele lounaalla Kauppahallissa

Kun vatsa kaipaa täydennystä kesken kaupunkipäivän, kokeile Kauppahallia Kauppatorin vieressä. Jos et ole vähään aikaan hallissa käynyt, yllätyt kuinka monta hyvää ruokapaikkaa hallissa nykyään on. Omia suosikkejani ovat Soppakeittiö ja Räkan.

Soppakeittiö tarjoaa kolme erilaista keittioa joka päivä. Mukaan saa pinon hyvää tuoretta leipää sekä basilika-oliiviöljydipin leivälle. Ja mikä parasta, santsata saa eli jos vatsa jää tyhjäksi yhdestä lautasellisesta, niin lisää saa samaan hintaan. Ja hinta ei päätä huimaa, hinnat liikkuvat kahdeksan euron molemmin puolin.



Räkan on katkarapupaikka, jonka lounasvaihtoehdot ovat kaikki tuoreista katkaravuista valmistettuja. Toast Skagen, katkarapukeitto, uuniperuna katkaravuilla ym. herkkuja tarjotaan alle kymmenen euron. Paikka on kiva lisä perussuomalaiseen tarjontaan ja annokset ovat taatusti tuoreista katkaravuista.



Hallin ulkopuolelle, lähempänä kauppatoria on ankkuroitu Vanha kaljaasi Kathrina, jossa on tarjolla soppalounasta sekä pyttipannua, merenhenkisessä tunnelmassa.



Unioninkatu 26:n Kulmakahvila tarjoaa päivittäin vaihtuvia keittoja, jotka on valmistettu aidoista raaka-aineista, ilman valmiita liemipohjia. Tarjolla on myös salaattipöytä, josta löytyy niin kasvis- kuin kalan- ja lihansyöjillekin omat herkkunsa. Hinta ei päätä huimaa: pieni salaatti ja keitto yhteensä 8,70. Ja taatusti herkullista!

Ja eikun syömään!

Pikaenergialataus

Silmiä kutittaa ja ne tuntuvat kuivilta ja väsyneiltä. Haukotuttaa ja tekisi mieli ottaa nokoset. Tuttua keskellä työpäivää?

Kokeile seuraavaa:
- ota "ruoto suorana" -asento tuolissa, heiluttele päätä puolelta toiselle pari kertaa
- nipistä ja pyörittele korvanlehtiä noin minuutin ajan
- painele sen jälkeen silmien alta, poskiluun kohdalta, silmäkulmasta poispäin isoja painavia painalluksia aina ohimoille asti, kolme kertaa
- tee sama yläluomille, luomiluuta seuraten, silmänkulmasta ohimoille asti
- lopuksi irvistele ja pyöritä silmiä ympäri samaan suuntaan ja eri suuntiin muutama kerta
- ravistele kädet ja hartiat

Miltä tuntuu?

Kaivopuiston luontopolku

Kaivopuiston luontopolulta löytyi veikeä tiilimuuri ja upeasti hehkuva villiviiniköynnös valetun muurin päällä. Nämä molemmat ovat Villagatanilla.

Hillosipuli kruunaa lohen

Joitakin vuosia sitten sain nauttia ystäväni luona lohiannoksen, joka maistui taivaalliselta. Vaikka annos oli syöty lautaselta, teki mieli vielä nuolla lautanen ennen kuin sen antoi tiskikoneeseen. Mikä ihme voi maistua niin hyvältä? Ohessa aavistuksen muunneltu resepti:

Hillosipulia lohella

• hanki kunnon merilohta, medaljonkeja tai vain hyviä annoskokoon leikattuja paloja
• ota esille merisuolaa ja valkosipulia sekä...tietenkin Vadouvania, jos sitä on kaapissa
• varmista, että sinulla on aitoa voita paketti kaapissa sekä pari purkkia hillosipuleita (1 prk = 4 ruokailijaa, jos enemmän syöjiä, niin toinen prk lisää)

Ja sitten hommiin.
Kaada hillosipulit nesteineen kattilaan ja anna hautua noin pari tuntia. Jos sipulit ovat kovia niin voit pienentää ne tehosekoittimella ja pistää takaisin kattilaan. Kun ne ovat pehmeitä/tummahkon ruskeita, lisää reilu puoli pakettia voita...siis reilusti voita peliin. Ja hauduta lisää noin 40 minuuttia-1 tunti.

Paista lohipalat voissa kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Siirrä lohipalat voilla, valkosipulilla, merisuolalla ja Vadouvanilla "vuorattuun" vuokaan ja laita ne uuniin kypsymään miedolla lämmöllä.

Keitä puikulaperunoita tai Siikliä.

Kun lohi on valmis, lisää vuoan reunoille tilliä ja sitruunaviipaleita.

Laita lohipala lautaselle, ota pari perunaa ja lisää hillosipulikastiketta päälle. Syö ja nauti! Ja nuole lautanen sen jälkeen.

Amsterdam olohuoneessa

Nojatuolimatkailu on kiva laji. Se on helppoa eikä vaadi kursseja tai erityisosaamista...no, ehkä kielitaitoa, jos ei tyydy pelkkään suomenkieliseen matkamateriaaliin.

Sohvamatkailu on oma lajinsa. Siinä otetaan rento vaaka-asento ja katsotaan kuvia seinillä, kun taas nojatuolimatkailu painottuu kirjalliseen matka-antiin.

Meillä on uusi sohvamatkailukohde, Amsterdam. 

Salvia on pekonin kaveri

Syksyn tullen makuhermoja voi helliä salvia-voi -pastalla, jonka kruunaa rapeaksi paistettu pekoni.

• tuorepastaa (100 % durumjauhosta)
• pekonia
• voita
• tuoretta salviaa
• merisuolaa
• oliiviöljyä
• valkosipulia
• parmesanlastuja
• kuivaa valkoviiniä
  

Paista pekoni voissa ja nosta se valumaan talouspaperin päälle. Kun pekoni on kuivanut, "puristele" se pieneksi paloiksi.

Hauduta salviaa voissa kunnes salvia "kutistuu" ja voi muuttuu ruskeahkoksi. Lisää valkoviini.

Keitä pasta merisuolavedessä al-dente ja kaada vesi pois. Lisää oliiviöljyä ja isoja valkosipulipaloja. Sekoita.

Kaada salvia-voi -kastike pastan joukkoon ja sekoita. Lisää pekonia ja parmesanlastuja annoksen päälle ennen ruokailua.

Syö ja nauti!

Vihreä askel

Minne mahtavat raput nousta? Rappusilla on ikää enemmän kuin kirjoittajalla. Ja ne ovat aina vihreät, myös viime talvena, jolloin mittari ei juurikaan pudonnut nollan alapuolelle. Vihreä askel odottaa kokeilijaa.

Taiteiden yö

Syksyllä on taivaalla upeita väriesityksiä. Päivän sinitaivaan (tai harmaan) tilalle vaihtuu iltaisin leiskuvaa punaista ja oranssia mustan puusilhuetin taustaksi. Ylimmän kerroksen parvekkeelta on huikeat näkymät, joka ilta, aina kun aurinko laskee.

Keittiön vuosipäivä

Uusi keittiömme täytti vuoden. Itse asiassa jo kesäkuussa.


Kun katsoo vanhan keittiön kuvaa, on onnellinen, että käytössä on uusi keittiö. Jippii!

Kotikaupunki

Helsinki
on kiva
kaupunki.

Varsinkin
aamu-
varhaisella.








Nämä kuvat on otettu klo 5.00-7.00 välillä keskellä kesää, keskeltä Helsinkiä. Ja sen jälkeen maistui aamukahvi ja maan kuulu lihis Snellmannin kahviteltassa.

Kaalipata porisemaan

Kokeile kaalipataa seuraavaksi.

Osta yksi iso kaali, kolme porkkanaa, nippu uusia sipuleita ja jauhelihaa vajaa kilo. Lisäksi tarvitset valkosipulia, merisuolaa (esim. Maldon), kokonaisia maustepippureita, kaksi kasvisliemikuutiota, ruokalusikallisen siirappia ja oliiviöljyä.

- lisää oliiviöljyä kattilan pohjalle
- pehmitä kaali tummaksi ja pehmeäksi isossa kattilassa > kun kaali on puolipehmeä, lisää pilkottu valkosipuli (määrä maun mukaan)
- lisää pilkotut porkkanat ja sipulit, ruskistettu jauheliha, merisuola, maustepippurit, kasvisliemikuutiot ja vettä niin, että pinta juuri ja juuri peittyy
- lisää Vadouvan-maustetta, jos sinulla on sitä
- anna hautua pienellä lämmöllä vajaa tunti > porkkanat saavat pehmitä kunnolla
- lisää hyppysellinen tuoretta persiljaa ja siirappi

Keitä Siikliä tai puikulaperunaa merisuolavedessä ja mausta perunat tillillä.

Nauti hitaasti.

Kalastajanainen

Mikä saa naisen pysymään paikoillaan minuuttitolkulla, varttitolkulla, tuntitolkulla? Mikä saa naisen täydellisen rikkumattoman huomion? Mikä saa naisen kiristämään tahtia kun iltalenkin päätavoite selviää?

No, kalastus tietenkin! Ohessa ystäväni, joka asuu toisen ystäväni perheessä. Kuvassa oleva nainen on kalastuksen intohimoinen harrastaja ja huomaa vedessä vipattavat eväotukset ennen kuin kukaan edes aavistaa, että siellä on jotain.

Punaisten poijujen alue

Punainen poiju (boj ruotsiksi) on hyvä feng shui -elementti. Tunteita ja muutosta tukevassa vesielementissä poiju tasapainottaa ja kiinnittää liiallisen energiavirran. Punainen väri neutralisoi veden symbolista virtausta ja harmonisoi ympäristöä.

Jos elämä on liian vauhdikasta ja aikaa ei jää kodista nauttimiseen tai tasapainon saavuttamiseen, niin kokeile poijukuvaa eteisessä. Parin kuukauden kuluttua pitäisi elämän asettua raiteilleen ainakin yhden osa-alueen kohdalla, sen kaikista kaaottisimman...

Jos taas kaipaat vauhtia elämään ja tuntuu, että liian monta tuntia vierähtää vain kotisohvalla, sijoita eteiseen vesielementti tai kuvia virtaavasta vedestä.

Maisemataidetta talvelta 2007

Luonnon muovaama ja ihmisen käden viimeistelemä taideteos syntyy jäästä ja lumesta.








Munkkiniemen ranta aamulenkkeilijän silmin.

Auringonlaskun aikaan..

Helsingissä on upeita auringonlaskuja kesäisin. 

Tämä kuva on Suomenlinnasta kohti kauppatorin rantaa. Näky oli huikea, valo leikitteli pilvien reunoilla ja laineilla, ja antoi näytöksen, jota ei ihan joka ilta näe...edes Helsingissä.

Hammaslääkärissä

Kuka muistaa vielä ajan, kun hammaslääkärissä sai melkein taistella, että sai puudutuksen ennen hampaan paikkaamista?

Nykyään hammaskivet poistetaan ultraäänellä, paikat kovetetaan valolla ja mikroröntgenin avulla näkyvät varhaiset halkeamat olemassa olevissa paikoissa. Ja puudutuksen saa vaikka siihen hammaskiven poistoon, jos edes hiukan pitää koukulla kaivaa.

Parasta on kuitenkin se, että saa kuunnella itse valitsemaansa radiokanavaa. Se on asiakaspalvelua, sanon minä.

Menestyksen polku

Menestyksen polku on kivinen, sanotaan.
Matka sujuu kuitenkin joutuisammin, jos kivet ovat sileitä, ja tuotapikaa, jos kivet ovat kiiltäviä.
Saas nähdä...

Liika energia tekee rauhattomaksi

Feng Shui neuvoo, että voimakas energiavirta antaa liian paljon energiaa. Totta. Kuinka moni esimerkiksi tuntee tyhjässä tilassa itsensä rauhattomaksi? Se johtuu siitä, ettei mikään kiinteä sido virtaavaa chi'tä ja energiavirta poukkoilee vallattomasti paikasta toiseen.

Toisaalta liian täysi tila estää energian virtaamisen kokonaan ja silloin olo taas tuntuu jämähtäneeltä, eikä mitään uutta tapahdu elämässä.

Eli: ovien ja ikkunoiden ja huoneiden välissä on hyvä olla tilaa energian virtaamiseen, älä sulje näitä väyliä, vaan sijoita kalusteet niin, että niiden ohi pääsee helposti kulkemaan. Silloin myös energia virtaa vapaasti, mutta ei liian kovalla vauhdilla.

Vinkki: kun kaipaat piristystä työelämään tai jopa uuden työpaikan, sijoita toiveesi sanoina, kuvina tai muuna elementtinä virtaavan chi'n kääntöpaikkaan, asunnon sisääntulo-ovesta katsoen luoteen ja pohjoisen välille. Kyse ei ole kompassi-ilmansuunnasta vaan ulko-oven määrittämästä suunnasta. Kokeile ja ylläty!

Citypyörällä nähtävyyksiä

Myös Pariisissa voi vuokrata citypyörän käyttöön kohtuullisella parin euron hinnalla.

Se, missä palvelu eroaa esimerkiksi Helsingin vastaavasta on pyörien tyylikäs design ja erinomainen kunto. En nähnyt yhtäkään rikkinäistä tai muuten vandalisoitua pyörää. Pyöriä käyttivät niin nuoret kuin vanhatkin, satoi tai paistoi, korkokengillä tai ilman. Käyttöönotossa oli tiukat säännöt ja proseduurit, joten yksikään pyörä ei varmaankaan katoa taivaan tuuliin kiitos tehokkaan jäljityslaitteen, käyttöönoton yhteydessä jätettävien pakollisten yhteystietojen sekä mittavan sakkouhan.

Me emme kuitenkaan liikkuneet pyörillä, jalkaisin kun voi ihmetellä enemmän eikä tarvi8tse varoa liikennettä koko ajan...Bonne Journee eli mukavaa päivää!

Oikea vai muotikuvaus?

Louvren lasipyramidi pääsee päivittäin tuhansiin turistien kuviin. Yhtenä päivänä pientä extraa kuviin antoi morsiusparin kuvaus, josta en muuten osaa sanoa, oliko kyseessä oikea pari vai muotikuvaus...







Sen verran intohimolla ja aikaa käyttäen kuvia otettiin, että mieleen tuli kuvaus muoti- tai life style -lehteen. Meikkejä lisättiin ja vaatteita oiottiin, assistentti teki töitä kuvaajan käskystä ja juosta viipotti kohteen ja kameran väliä.






Näistä kuvista ei sitä näe, mutta sekä morsiuspari että kuvaaja-assistentti -pari pääsivät ainakin noin pariin sataan kuvaan eri puolille maapalloa.

Sushioppia ohikulkijoille

Pariisi on siitä mukava kaupunki, että joka kerta sieltä löytyy persoonallisia elämyksiä ja pieniä erikoisuuksia. Sinänsä ei ole erikoista, että tavaratalo pitää halukkaille kokkikoulua näyteikkunassa. Mutta ainakaan Suomessa en ole moiseen vielä törmännyt....



Ikkunasushinäytökseen antoi oman mausteensa ohikulkijat, jotka kommentoivat runsain sanoin kokkien menetelmiä ja lopputuloksia.

Rohkeat ryömivät heinän alta

Vielä pari viikkoa sitten vain muutama rohkea viherrys uskalsi kurkata ruskean talviheinän alta.

Tänään tilanne on jo toinen. Ohessa ne pari rohkeaa uskalikkoa parin viikon takaa.

Lumipyräkkä

Se tuli sittenkin. Lumipyräkkä, joka yleensä pistää pääkaupunkiseudun liikenteen aivan sekaisin. Ja heti perään on luvassa plussaa eli loskaksi menee. Siinä on sielu ja kengät koetuksella..

Ohessa kuvia kunnon talvesta. Kun jäästä pystyi tekemään veistoksia ja kun Munkan ranta näytti näinkin hienolta aamulenkkeilijän silmin.

Pariisi mennen tullen

Pariisi on kiva kaupunki, koska siellä on helppo liikkua ja jo pienelläkin ranskankielen sanavarastolla pärjää erinomaisesti. Lyhyeen viikonloppuvisiittiin voi varautua muutamalla ravintolalauseella ja kun muistaa käyttää seuraavia kohteliaisuuksia niin pärjää pitkälle: "bonjour", "au revoir", "bonne journee" ja "bon nuit".

Mutta englannillakin pärjää. Nykyään moni pariisilainen haluaa treenata kielitaitoaan ja usein huomaakin, että kaupan myyjä tai ravintolan tarjoilija haluaa väkisin vaihtaa englantiin. Mikä ettei!

Pikavisiitti kannattaa varata netin kautta. Itse olen varannut hotellihuoneen aina suoraan ko. hotellista. Sijainti ja hinta ratkaisevat valinnan, koska kaikilla ei ole varaa "Champsille".
Kuva: Avenue des Champs Élyséés ei esittelyjä kaipaa.


Hotel de L'Esperance, 15 rue Pascal sijaitsee Censier Bentonin metroaseman välittömässä läheisyydessä ja on kohtuuhintainen rauhallinen hotelli. Paikalle pääsee lentokentältä mukavasti RER-junalla, joka tulee suoraan Port Royalin asemalle, josta on noin 10 minuutin kävelymatka hotellille. Ja mikä parasta: matkan varrella on lukuisia kivoja brasserie-paikkoja kahvitteluun ja herkutteluun, ettei sitten heti hotellilla iske jättinälkä. Huone nro 68 on suosikkini, koska sinne paistaa aurinko aamulla kylpyhuoneeseen, voiko päivä Pariisissa alkaa mukavammin?

Toinen tiedustelun arvoinen hotelli on Hotel Louvre Saint Romain, joka on vain kivenheiton päässä Louvresta, pienellä sivukadulla. Off-season -hinnat ovat edulliset ja aina kannattaa tinkiä aamiainen mukaan huoneen hintaan. Sijainti on mitä parhain, suoraan upeiden merkkiliikekatujen takana.

Viikonlopun aikana ei kovin montaa paikkaa ehdi nähdä ja Pariisista kannattaakin nauttia vain tekemällä kuten pariisilaiset: istumalla katukahvilassa ja kävellen.

Printempsin tavaratalossa voi käydä ihailemassa näkymiä ylimmän kerroksen kahvilaterassilta. Champs Élysééllä taas katsomassa miten oikeasti pukeudutaan kahvilaan.
Kuva: Näkymä Printemps-tavaratalon terassikahvilasta, taustalla Montmartren kukkula.


Ja jos tuntuu, että aika ei riitä kahviloissa istuskeluun, niin aina voi ostaa patisseriesta sandwichin tai muun huikopalan mukaan. Leipomoita ja kahvilamyymälöitä on useita jo yhden korttelin alueella.


Kuva: Patisserie, nälkäisen paratiisi.

Bon voyage!

Aurinkoa ilmassa

Vaikka vielä on pimeää ja synkkää ja lumikaan ei ole juuri elämää ilahduttanut täällä pääkaupunkiseudulla, niin ilmassa on jo kevään tuntua. Tietty kirkkaus luo tunteen ja antaa toivoa, että SE on jo oven takana. Siis kevät. Eläköön kevät!

Tee tilaa uudelle

Kun haluat muutoksia elämääsi, pieniä tai isoja, neuvoo Feng Shui ensin karsimaan pois vanhaa ja turhanpäiväistä. Pois voi heittää piintyneitä tapoja, kangistunutta ajatusmaailmaa tai muuten vain tyhjentää ja tuulettaa aivoja, jotta uusi mahtuu sisään.

Samalla tavalla voi päästää irti vanhoista tavaroista, vaatteista ym. Itämaisen viisauden mukaan uusi voi astua sisään vasta, kun vanha on viety pois. Jos siis haluat elämääsi vipinää ja vauhtia, niin vedä sälekaihtimet ylös ikkunassa, pidä ikkunat puhtaina ja huoneiden ovet auki, jotta uusi energia pääsee virtaamaan sisälle.

Vanhat perintöhuonekalut, vanhat käyttämättömät vaatteet ja muu ”pölyinen” menneisyys voi hidastaa energian pääsyä ja kiertämistä asunnossa ja elämässä. Yhtälailla likaiset astiat tiskipöydällä, ylikuormittunut pyykkikori tai sekasortoinen kirjahylly karkottavat uuden elämän. Säilytä vain olennainen, pidä tavarat järjestyksessä ja huomaa kuinka elämä alkaa muuttumaan…

Ota menestys avosylin vastaan. Kuva: Kanji-symboli "Good fortune" tuo hyvää onnea, kun sen sijoittaa asunnon ulko-ovea vastapäätä.

Ihastuin Ischiaan

Kylpyläsaari yllätti persoonallisella ystävällisyydellään

Lähdin Ischian saarelle hiukan epäluuloisena. Mielessäni näkyi kymppivolyymilla kailottavat saksalaisturistit, jotka olivat tulleet hoitamaan selluliittiaan mineraalivesialtaisiin tangat päällään. Mutta totuus olikin toisenlainen. Ischian saaren Ischia Porton kaupunki esittäytyi ensikertalaiselle hurmaavana, aitona italialaiskaupunkina. Koska olimme liikkeellä off-season -ajankohtana, saimme nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta aidosti italialaisittain.

Laskeuduttuamme Napolin kentälle jatkoimme matkaa busseilla läpi Sophia Lorenin kotikaupungin, Pozzuolin, jonka satamasta lähti lautta Ischian saarelle. Tunnin lauttamatka irrottaa viimeistään ajatukset arjesta, jollei se onnistunut jo lentomatkan aikana.. (kun istuu ahtaasti muiden suomalaisten kanssa koneessa, ei aina tule mieleen, että jippii, loma alkaa…). Maisemat olivat upeat ja ohi lipuvan pikkusaaren kallion laella seisova talo houkutteli – voisiko sellaisen joskus vuokrata koko lomaksi ja olla todellakin irti kaikesta, omalla kalliollaan, omalla rannallaan, Italiassa...

Lautan saavuttua Ischian rannalle ei kestänyt kuin 15 minuuttia ja olimme hotellimme Villa Cecilian edessä. Hymyilevä hotellin isäntä otti meidät vastaan pikavauhtia ja jo parissa minuutissa koko ryhmä oli saanut avaimensa ja huoneensa. Koska matka oli halvin mahdollinen, saimme huoneen kellarikerroksen kellarikerroksesta eli aivan maan tasalta. Onneksi ikkuna oli samalla ranskalainen parveke, joten ilmaa tuli sisään. Kylpyhuone, joka oli muuten hintaan nähden aivan liian hieno ja suuri, sisälsi ikkunan. Huone oli tilavahko ja ilmava, mutta pimeä. Mutta hei, siellähän oli tarkoitus vain nukkua. Vaatteiden vaihto ja mars rannalle! Jonne muuten oli vain kymmenisen metriä hotellista.
Kuva: Lähin uimaranta oli vain parin minuutin päässä.

Varpaat hiekassa

Merivesi. Miten voisi sanoin kuvata sitä tunnetta kun muutaman tunnin matkan jälkeen olet kirkkaassa mutta kuitenkin syksyisen lempeässä auringonvalossa uikkarit päällä ja varpaat hiekassa….Ja kun rantatuolien virkaatekevä vuokrakreivi oli saanut tuoleista vastineensa, eli 8 euroa yhteensä, oli aika siirtyä aaltoihin testaamaan kumpi on parempi vaihtoehto: uida meressä syyskuun lopulla vai istua sateessa kotona. Enpä voi sanoa, että valinta oli vaikea. Syksyn aurinko on siitä mukava, että rannalla voi viipyä pidempään eikä nahka pala niin helposti kuin kesällä. Mutta kyllä nahkakerrointakin pitää käyttää.
Kuva: Aurinko, merenranta ja hmmm, eipä sinä juuri muuta kaipaa.

Matkan ensimmäinen italialainen lounas syötiin oman rannan rantakuppilassa, joka oli myös paikallisten suosima. Siksi sen valitsimmekin. Turistimenut kun tuppaavat olemaan aivan ala-arvoisia ja jos paikalliset innostuvat ruoasta niin sen täytyy olla maukasta. Tilasin bruschettaa, proschiutto-omeletin ja yksinkertaisen vihreän salaatin. Loman ruokajuomana maistui paikallinen olut, joka oli yllättävän kevyt maultaan. Bruschetta oli kauttaaltaan verhottu pieniin, pehmeisiin kypsiin tomaatteihin, joiden alta löytyi oliiviöljyn ja tuoreen valkosipulin liitto. Omeletti..hmm..ranskalaiset..nille en välttämättä antaisi täysiä pisteitä, mutta nälkäiselle matkaajalle se oli makunautinto. Päivän kääntyessä iltaan oli aika käydä vaatteiden vaihdossa ja suunnata kohti Ischia Porton kaupunkia. Vaikka olimme jo siinä kaupungissa niin itse hotelli sijaitsi Ponten rannalla, noin 15 minuutin kävelymatkan päässä ”pääkaduista”.

Kuin silkkikylpy

Mutta ennen sitä oli aika kokeilla hotellin mineraalivesiallasta. Joissa muuten ei uida vaan vietetään aikaa 5-20 minuuttiin veden lämpötilan perusteella. Mitä kuumempi vesi, sitä lyhyempi aika. Vesi on tuliperäisen saaren lähteiden rikkipitoista vettä, jolla on suotuisa vaikutus mm. ihottumiin, erilaisiin tulehduksiin, aineenvaihduntaan ja selluliittiin. Se myös rentouttaa lihaksia. Vesi tuntui silkkiseltä ihon pinnalla ja vaikka koko viikon oleilimme rannalla ja auringossa, iho ei kuivunut. Kävimmekin mineraalivesialtaassa joka päivä ”rantatyöpäivän” jälkeen.

Lomallemme osui vain yksi sadepäivä, mutta se oli sitäkin mukavampi päivä. Kävin nimittäin jalkahieronnassa ja Massaggio di Terapeuticossa. Ei muuten ole koskaan ollut niin hyvä olo hieronnan jälkeen. Jalkahieronta antoi kivasti kyytiä nilkkojen jäykkyydelle, kävelimme kuitenkin päivittäin melko lailla rantaoleilun vastapainoksi. Kokovartalohieronta mineeralipitoisilla öljyillä..mitä voin sanoa..koskaan ei ole kroppa ollut niin terveen tuntuinen. Muutenkin saarella on lukuisia kylpylöitä ja hoitoloita, joissa tarjotaan mitä ihanimpia hoitoja. Vai miltä kuulostaa suklaahieronta tai detox mineraalituotteilla (poistaa kuulemma kaikki kuona-aineet 4 kerran kuurina). Sadepäivän päätteeksi oli kiva istua lasillisella viiniä ja nauttia illallista hyvässä seurassa ulkoterassilla, taas siellä missä meitä käteltiin, tietenkin, koska ruoka oli niin hyvää.

Persoonalliset paikalliset

Eräänä aamuna olin ottamassa kuvia rannalla, kun italialainen mies kyseli minulta kovasti jotakin omalla äidinkielellään. Kun kerroin etten puhu italiaa, hän vaihtoi englantiin: have you seen a little black dog? Koira oli ollut kadoksissa jo pari tuntia ja isäntä oli huolissaan. Hän jatkoi etsimistä, mikä onnistuikin, koska pari päivää myöhemmin näin miehen koiransa kanssa lenkillä.

Yhtenä iltana illastimme rantaravintolassa aivan hotellin lähellä. Ilta oli ruokia myöten todella onnistunut ja lisää hauskuutta iltaan toi pieni poika, joka villevallattomasti päätti puhaltaa kaikkien pöytäkynttilät sammuksiin terassilla. Pöydässä olijat vain nauroivat, mutta pojan isä ei pitänyt vallattomasta ajatuksesta ja piti pitkän läksytyksen pojalleen, joka sen jälkeen tuli vakavalla naamalla pyytämään kaikilta anteeksi, ”scusi”. Hienoa italialaista perhekasvatusta, koska sen jälkeen isä otti poikansa karhumaiseen syliinsä ja halasi tätä hymyillen sanoen ”tutti bene”.

Kuinka moni muuten tietää, että oikeaoppisesti pizza valmistetaan ilman juustoa? Näin ainakin pizza napolilaisittain. Maku syntyy tomaattikastikkeesta ja päälle ei välttämättä laiteta mitään sen kummempaa.

Niin Italiassakin kuin muissakin välimeren maissa kättelee ravintolan omistaja sinua jos käyt useamman kerran samassa paikassa. Näin kävi meillekin. Se antaa persoonallisen lisäyksen lomaruokailuun vaikka onkin vain markkinointia. Kuka on maistanut suolapedissä haudutettua kalaa, Pezzolia con salea? Suosittelen, vaikka tuore kala on Ischialla todella kallista, on se sen arvoista. Tuore kala näytetään asiakkaalle, jonka jälkeen se peitellään merisuolaan ja laitetaan kiviuuniin hautuumaan. Kun kala on valmis, nautitaan se lisukkeiden kanssa kruunaamalla pinta tipalla oliiviöljyä. Molto bene!
Kuva: Ristorante Da Ciccio

Näköalaterapiaa

Kun meni aamulla rantaan aamiaisen jälkeen, joskus klo 9.00 maissa, oli tunnelma siellä aivan toisenlainen kuin keskipäivällä. Rantatuolien kreivi oli vasta saapunut availemaan lukkoja kioskin wc:n ovista ja rannalla liikkui vain muutama juoksija tai kuten minäkin, turisti kameran varressa. Hiljaisuus, auringon aamupehmeys ja ilman kirpeys olivat mannaa sielulle, joka tiesi palaavansa ennen pitkää kylmään ja pimeään Suomeen.

Näköalaamme rannalla kuului myös vanha linnoitus, Castello Aragonese, jonka vanhimmat osat oli rakennettu jo 500-luvulla eKr. Linnoitus on korkean vuoren laella ja auringon liikkuessa siitä tuli esille erilaisia näkymiä valon ja varjon leikkiessä muinaisilla kivirakenteilla. Valitsimme viikon ainoan (onneksi) sadepäivän tutustuaksemme linnoitukseen. Vanhaa rakennusta on upeasti restauroitu vuosien varrella, modernia aikakautta edusti ainoastaan hissi, joka vei kävijät ylös. Näköalat alaspäin olivat pittoreskit ja ylhäältä näki oivallisesti koko ranta- ja hotellialueen, jossa olimme aikaa viettäneet.
Kuva: Näkymä Castello Aragonesesta "omalle" rannallemme.

Rannan tuntumaan oli useana päivänä ankkuroinut huvivene. Mielikuvitus laukkasi villinä, kun mietimme, keitä siellä asuu ja miksi.
Vuoroin mielessä liikkui Beckhamit hermolomalla tai joku rock-kuuluisuus ottamassa aurinkoa ilkosillaan veneen kannella – poissa paparazzien ristitulesta. Mutta vene tai siis pikemminkin jahti oli upea. Kuten myös muut huvipurret ja risteilijät, joita näimme Ischia Porton satamassa. Miltä muuten kuulostaa 80 000 euron vuorokausivuokra veneestä? Veneeseen tosin mahtui 10 henkeä + miehistö, mutta kuitenkin....
Kuva: Upeita veneitä rantaviiva täynnä

Darling sairalassa

Hyttysmagneettina vedin puoleeni nytkin pakallisia verenimijöitä. Sen seurauksena yhtenä aamuna toinen silmäni oli muurautunut umpeen. Hotellin väki kehotti minua menemään kulman takana olevaan pieneen sairaalaan.

Koko visiitti kesti tasan 10 minuuttia ja kulki seuraavasti: miespuolinen hoitaja kävelee vastaan ja kysyn: Do you speak English, I have a little problem with my eye - Mamma mia! Come here daarling and wait uno minuto. Lääkäri saapuu paikalle ja tarkistaa kaksi asiaa: milloin kaikki alkoi ja suostunko ottamaan vastaan antiallergiapiikin. Mieshoitaja antaa piikin, takapuoleen ja toteaa lopuksi: Now fine daarling. Saan vielä voidetta silmäkulmaan ja hyttysten puremiin jaloissa, jotka muuten aiheuttivat toisen Mamma Mia! -huudahduksen. Tämän jälkeen mieshoitaja hipaisee poskeani ja sanoo: We are ready daarling, bongiorno enjoy the holiday! Olin jo puoliksi parantunut tuosta tehokkaasta toiminnasta ja huumorista.

Paluu arkeen auringonnousun kanssa

Paluupäivänä oli aikainen herätys, lautta lähti saarelta kohti Napolia jo 6.40. Mutta niitä maisemia en vaihtaisi edes siihen yöuneen. Sielua hiveli auringonnousun kauneus ja lempeä valo, joka lisääntyi hetki hetkeltä. Sanotaan, että auringonnousun aikaan ovat kaikki edesmenneet sielut liikkeellä. Minä ainakin koin muutaman läheisen sielun läsnäolon..vai oliko se vain tyytyväisyyttä onnistuneeseen lomaan?
Kuva: Upea aurinnousu Napolinlahdella, aamulla klo 6.00.


Jätin parhaimmat asiat viimeiseksi, nimittäin jälkiruoat. Kun on jälleen kerran saanut maistaa aitoa Gelato Pistachiota, oikeita samppanjakorkkeja tai muita italialaisia herkkuja, tulee mieleen, miksi sitä oikeastaan asuukaan Suomessa? Sillä onhan makea elämä osa hyvinvointiamme…Ciao!